Posted by Vanha Hullu Joakim on May 16, 2004, 12:05:51
Vanhus kohotti vanhan pergamentin kaltaisen ihon peittämän kätensä dramaattiseen eleeseen, sitoen kuulijansa aloilleen äänenpainonsa madaltuessa ja himmentyessä mystikon puheen muotoon. "...sulje ikkunasi, lukitse ovesi ja sammuta kynttilöidesi liekit, jottei mikään vihje vain ohjaa huilun kantajaa luoksesi..." Monta paria kirkkaita lapsen silmiä, seurasi kuin lumottuina vanhuksen liikkeitä, mielten tarratessa sanoihin jotka liukuivat rohtuneilta huulilta. "Sillä kirottu huilun kantaja, oman menneisyytensä sitoma sielu, hiipii kohti valoa, kohti elämää ja lämpöä...varastaen nukkuvan sielun, pysäyttäen unissa harhailijan sydämen..." Käsi puristui varoittamatta nyrkkiin, kuin rusentaakseen pienen sydämen kasaan. Pelästyneet henkäykset värittivät jännittynyttä ilmapiiriä tuon syrjäisen nojatuolin ympärillä. "Kirottu olento, oman typeryytensä tuhoama, janoaa viatonta sielua ja tekee mitä vain sellaisen löytääkseen, vaihtaakseen oman sielunsa revityn varjon tuohon sieluun." Silmät laajentuivat, kalpeus kohahti läpi lapsikatraan saaden pienet punaposket himmenemään. Mutta uteliaisuus, se ei sortunut kauhun pauloissakaan. "Saatat väittää vanhaa Joakimia typerykseksi, satujen sepittäjäksi, hölmöksi vanhaksi hulluksi...mutta vaikka olen mitä olen, silti sanani ovat totta. Monet ovat sen kuulleet, kuulleet huilun itkevän, surevan lähellä veritekoja, julmia surmia, lasten kuolemia ja verenpunaisia näyttämöitä. Usko siis ja tottele, saatat säästää henkesi..." Vanhan miehen terävät sinisilmät kiinnittyivät pieneen tummakutriseen lapsukaiseen, joka perääntyi tuon ennen vanhaan niin kovin voimakkaan ja vangitsevan katseen alla. Rahiseva ääni kohosi, sai terävän sävyn ja levisi yli lapsijoukon aina salin läheisiin ja varjoisiin nurkkauksiin saakka. "Usko ja pelastu..." Yskän puuska katkaisi tuomiopäiväön julistuksen raa'asti, painaen vanhan miehen syvälle tuoliinsa, jossa varjot tarrautuivat piirteilleen ja ylleen. Ja hiljaisuus laskeutui hiljaista henkäystä huolimatta. "...sysimusta tuhon huilu..." Hiljaisuus, jota rikkoivat vain palavan puun rasahdukset läheisessä takassa.
Message Thread
« Back to index