Posted by Peppina Ja lopulta tuo outo parivaljakko saapuu aukealle. Kissakin joutuu, joskin vastentahtoisesti, tulemaan ulos metsästä. Kissa oli liian tottunut metsään, halusi liikaa oleskella siellä. Eikä nainen kuunnellut sen tahtoa, ei jäänyt metsään asumaan kuten kissa tahtoi. Mutta koska kissa oli sidottu, kissa joutui menemään naisen mukana. Usein kissa tekikin sen mielellään, mutta nyt kissa aavisteli jotakin pahaa edessä seisovasta kivirakennuksesta ja sen luotaantyöntävästä tunnusta..
on October 15, 2002, 20:09:22
..kohti tuntematonta. Ei kuitenkaan sittenkään niin tuntematonta, sillä tuolla naisella on päämäärä. Seuraava asuttu paikka, seuraavat haasteet..
Naisella on lyhyet tulenpunaiset hiukset. Ne hän leikkasi omakätisesti juuri äsken kun lähti edellisestä paikasta. Onhan sana saattanut kantautua seuraavaan paikkaankin asti tuosta tummanpunatukkaisesta, sievästä naisesta joka ensin hurmaa ja sitten.. Naisen vihreät silmät tuikkivat ilkikurisesti pelkästä ajatuksesta.
Hän oli Metsästäjätär, maailman tasa-arvon suojelija. Maailmassa ei vielä ollut sitä tasa-arvoa; miehet tekivät naisille mitä halusivat. Hän, Metsästäjätär, tekisi siitä lopun ja paljastaisi kaiken.. Paljastaisi oman mahtavuutensa ennen kuin tappaisi ketään. Nainen pudistaa hymyillen päätään kuin karistaakseen hiukset harteiltaan, mutta turhaan. Ne ovat jo lyhyet. Naisen posket ja nenänvarsi ovat täynnä veikeitä pisamia. Hänellä ei ole viittaa mukanaan, ei mitään muitakaan ylimääräisiä kantamuksia. Vain yksi melko pieni kassi.. Tumma pieni kassi jossa oli miltein mustia läiskiä oli vedetty naisen olalle. Mustat läiskät näyttivät epäilyttävästi vereltä. Ja tuon kassin sisältö järkyttäisi kaikki.. Nainen puristi kassia entistä tiukemmin itseään vasten.
Lievästi pisamaiset käsivarret ovat paljaat, tumma nahkaliivi paljastaa paljon rintaa. Vaaleasta kankaasta valmistettu leveä hame yltää nilkkojen tasalle, hameen huolittelemattoman helman alta vilkkuvat tummat mokkasiinit. Naisen kapealla uumalla roikkuu pitkä ja sulavalinjainen tikari, melkein kuin pistomiekka tuolle lyhyelle ja sirolle naiselle. Muita aseita ei olekaan näkyvissä. Mutta tuskin tuo pelkällä tikarilla puolustautuisi, luulisi laajalti kulkeneen naisen tietävän aseettomuuden olevan vaarallista jopa miehelle, saati sitten naiselle.. Mutta Metsästäjätär olikin valpas, valmis.. Valmis toimimaan maailman puolesta. Pieni itsepintainen ääni inttää naisen pään sisällä, kuiskailee naiselle totuuksia. Mutta nainen ei kuuntele. Ei, hänen tekonsa eivät ole vaarallisia. Ei, hänen tekonsa parantavat maailman, eivät raiskaa sitä kuten ääni väittää.
Ääni on totuuden ääni, omantunnon ääni. Totuus on yhtä kuin omatunto.
Tummasta synkeydestä kuuluu rasahdus ja nainen jähmettyy ja kääntyy kohti rasahdusta. Lisäksi hän laskee kätensä pitkälle tikarille, joka varmastikin oikein käytettynä tekisi hyvin mukavaa jälkeä tunkeilijaan.. Hetken päästä syrjäiselle metsätielle astelee itseriittoisen oloisena musta metsäkissa; heti naisen vierelle päästyään kissa maukaisee vaativasti. "Minä tiedän. Muruni, minä tiedän", nainen kuiskaa kissalle kumartuen sen vierelle ja rapsuttaen päälaelta. Kissa hyrisee. Nuo kaksi tuntuvat oudolla tavalla kommunikoivan, ymmärtävän täydellisesti toisiaan. "Mennään sitten." Nainen nousee ylös ja lähtee eteenpäin. Kissa ei seuraa kuuliaisesti perässä vaan pujahtaa takaisin metsän suojaaviin pimeyksiin tietä katselemaan. Nainen saattaa aina välillä nähdä vihreiden kissansilmien väläyksiä. Pään ääni jatkaa inttämistä vailla mainittavia tuloksia.
Ja heidän edessään kohoaa kuulu Punaisen Lepakon Linna, joka ei toivon mukaan ollut kuullut vielä Peppinasta.
Message Thread
« Back to index